Pelaamisesta puhuttaessa aloitetaan yleensä 80-luvusta, eli puhutaan digitaalisesta pelaamisesta. Totta kai pelaamista on ollut jo satoja vuosia ennen sitä, itseasiassa tuhansia, mutta nykyaikana lähes aina on kyse nimenomaan digipelaamisesta.
Sellaisesta mitä esimerkiksi aikuiset rahapelien ystävät voivat pelata https://rabona.com/fi/ sivustolla rabona app sovellusta käyttäen,tai sellaisista peleistä, joita voimme ladata suoraan älypuhelimiin tai Steamistä suoraan kodin tietokoneelle – nykyään ei enää mennä pelikauppaan hakemaan pelejä fyysisesti, vaan pelit ovat ladattavissa missä sitten olemmekaan koska tahansa.
Pelaamisen seuraava askel
Muutamia vuosia sitten alkoi pelimarkkinoille tulla myös pelejä, jotka yhdistelivät liikettä pelaamiseen, niissä peliohjaimen liikkeisiin vaadittiin ihmisen omaa liikettä, tai markkinoille tuli tanssipelejä varten tanssimattoja ja liiketunnistimia, mutta näiden ensimmäisen sukupolven liikkeeseen perustuvien pelin ongelma tai rajoite oli se, että ne olivat kiinteästi sidottu pelikoneen sijaintiin ja sen lisälaitteisiin.
Nämä liikkeeseen perustuvat pelit tulivat myös ravintolaviihteen vaihtoehdoiksi varsin nopeasti, ja ravintoloihin asennettiin sekä Playstation että Nintendo Wii pelikoneita ihmisten iloksi. Tämä pelaamisen vaihe on yhä olemassa, mutta ei niin voimakkaana kuin tullessaan – sen jälkeen tuli pankin räjäyttänyt Pokemon Go – Niantic kehittäjän älypuhelimella pelattava peli, missä pelaajat liikkuvat missä päin tahansa maailmaa etsien ja pyydystäen pokemon hahmoja.
Se julkaistiin heinäkuussa 2016 Yhdysvalloissa ja se eteni nopeasti läpi koko maapallon. Sen pelaajamäärät kävivät 2018 jopa yli 133 miljoonassa yhtäaikaisessa pelaajassa, ja Pokemon metsästäjiä jäi autojen alle ympäri maapallon, näiden pelaajien ollessa niin pelin lumoissa, että ympäröivä maailma unohtui – nykyään kuusi vuotta aloituksen jälkeen Pokemon Go on tasaantunut noin 71 miljoonaan pelaajaan, eli vaikka se on suosiossaan vähän tipahtanut, on se yhä todella suosittu peli. Pokemon Go on todellinen hybridi-peli, sillä se vie pelaajan pois sidottuna paikkaan olemisesta ja mahdollistaa hahmojen jahtaamisen, missä sitten oletkaan.
Kolmas vaihe tässä liikkumisen ja pelaamisen yhdistävässä pelaamisessa on nyt kehittelyvaiheessa, ja itseasiassa ensimmäisiä pelejä on jo testattava pelistudioiden omissa tiloissa. Näissä viimeisimmän vaiheen liikkeentunnistavissa peleissä pelaajat pelaavat toisiaan vastaan virtuaalisessa maailmassa, mutta heidät itsensä ja heidän liikkeensä on täysin virtualisoitu toiseen maailmaan – missä pelaaja näkee täydet 360 astetta ympärilleen, mutta liikkuu kuitenkin todellisuudessa omassa pienessä, esimerkiksi yhden tyhjän huoneen kokoisessa tilassa, jonka seinät ja lattia ovat pehmustettuja, sillä pelaajalla itsellään on VR-lasit, ja hän liikkuu omasta mielestään aivan erilaisessa maailmassa.
Tämä pelaamisen VR-muoto on pidettävä ”suljetussa” tilassa sen vuoksi, että pelaaja ei pelissä ollessaan näe eikä kuule todellista maailmaa, ja VR-pelin pelaaminen yleisellä paikalla voisi aiheuttaa tahattomia onnettomuuksia ja vaarallisia tilanteita.
Nettipelaamisesta mobiilipelaamiseen
Kaikki eivät kuitenkaan halua pelata ja liikkua yhtä aikaa, vaan suosivat edelleen pelikoneen tai tietokoneen ääressä istumista ja pelaamista, joka sekin on kehittynyt vuosi vuodelta eteenpäin. Samalla kun kaikenlainen digitaalinen pelaaminen on myös vähitellen tullut kaikenikäisten mahdolliseksi vapaa-ajan harrastukseksi, on pelaaminen laajentunut myös kattamaan kaikki sukupuolet – jokaiselle on ihan ok pelata, kunhan muistaa, että pelimaailma on peliä, ja todellinen, reaalinen maailmakin pitää hoitaa kunnialla, ja mielellään ne omat työt tekemällä ennen pelisessioita. Jokaisen meidän älypuhelimemme ovat täynnä erilaisia sovelluksia kuten rabona app, ja näiden sovellusten avulla luovimme arjessa ja juhlassa luottaen lisääntyvässä määrin digitekniikkaan.
Nettipelaamisen vauhtiin päästiin varsinaisesti 90-luvulla, ja 2010-luvulla nykyaikaisten älypuhelinten alkaessa mahdollistaa kunnon pelaamisen ja laajat pelivalikoimat, pelaaminen saavutti mobiilipelaamisen tason, ja sitä myötä pelaamisesta tuli mahdollista ajasta ja paikasta riippumatta.
Mobiilipelaaminen onkin tuonut pelaamisen jokaisen ulottuville. Se pelikone on aina siinä lähellä ja pelaaminen, on se sitten onnenpelejä kuten rahapelejä, tai strategiapelejä, urheilupelejä tai autopelejä, tai mitä tahansa ajanvietepelaamista – niin se peli on parin klikkauksen päässä, ja jokaiseen nykyään myytävään älypuhelimeen mahtuu useampia pelejä kaikkien muiden sovellusten kuten rabopa app sekaan. Ei ole mitenkään mahdotonta ajatella, että tulevaisuudessa virtuaalisin pelaamisen muoto olisi jotenkin yhdistetty mukana olevaan älypuhelimeen, sinne ladattuun sovellukseen, ja jotenkin liikkeemme rekisteröimää asuun, jolloin voisimme siirtää itsemme seikkailemaan näihin virtuaalisiin maailmoihin, missä sitten itse olisimmekaan – kunhan vain huolehtisimme omasta turvallisuudestamme pelatessamme, ettemme innostuessamme sattuisi vahingossa tipahtamaan rotkoon tai kävelemään suoraan rekan alle.
Kuinka virtuaaliseksi pelimaailmat sitten viedään, vai muuttuuko suunta, joten retromaisempaan pelaamiseen? Jo nyt esimerkiksi Suomessa noin 50 % aikuisista pelaa jo jotain digitaalista peliä kohtuullisen aktiivisesti. Entä jatkossa, kun vapaa-ajan lasketaan entisestään lisääntyvän ja tekniikan kehittyvän, tarkoittaako se suoraan, että emme enää itse tekisi kaikkia harrastuksiamme todellisuudessa, vaan tekisimme ne jotenkin meiltä näyttävän avatarin kautta, täysin virtuaalisessa maailmassa? Periaatteessa jo nyt voimme hoitaa kaiken pankki, kauppa yms. asioinnin etänä, käymättä enää missään, ja jos hoitaisimme myös ystävyyssuhteet ja harrastamisen sekä totta kai pelaamisen tällaisen puettavan teknologian avulla, olisimme jo varsin lähellä sitä maailmaa, mikä on meille tullut vastaan jo monesti scifi elokuvien kuten Matrix myötä.
Mutta virtuaalisuus ei ole edennyt nytkään aivan niin nopeasti kuin jotkut miettivät, ja META on kohdannut vaikeuksia METAVERSEN kehittämisen ja rakentamisen kanssa – joten onko sittenkin niin, että me ihmisinä emme ole valmis aivan tällaiseen digitaalisuuteen, vaan nykyiset pelaamisen ja sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuudet ovat jo riittävät?
